Suomen kirjallisuus teksteissä ja harjoituksissa. Литература Финляндии в текстах и упражнениях

Н. А. Осьмак 

SUOMEN KIRJALLISUUS 

TEKSTEISSÄ JA HARJOITUKSISSA 

 

ЛИТЕРАТУРА ФИНЛЯНДИИ 

В ТЕКСТАХ И УПРАЖНЕНИЯХ

Учебно-методическое пособие

Санкт-Петербург 

Издательство РГПУ им. А. И. Герцена 

2019

РОССИЙСКИЙ  ГОСУДАРСТВЕННЫЙ  

ПЕДАГОГИЧЕСКИЙ  УНИВЕРСИТЕТ  им.  А. И. ГЕРЦЕНА

 
© Н. А. Осьмак, 2019
© Издательство РГПУ им. А. И. Герцена, 2019
© C. В. Лебединский, оформление обложки, 2019
ISBN  978-5-8064-2805-0

ББК 83.3(4)Фин + 81.2-9

О 79

Осьмак Н. А.

O 79     Suomen kirjallisuus teksteissä ja harjoituksissa. Литература 

Финляндии в текстах и упражнениях: учебно-методическое 
пособие. — СПб.: Изд-во РГПУ им. А. И. Герцена, 2019. — 72 с.

ISBN  978-5-8064-2805-0

ББК 83.3(4)Фин + 81.2-9

ОГЛАВЛЕНИЕ

Гл а в а  1. ФОЛЬКЛОР ФИНЛЯНДИИ. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
4

Гл а в а  2. СРЕДНИЕ ВЕКА И ЭПОХА ПРОСВЕЩЕНИЯ  

В ЛИТЕРАТУРЕ ФИНЛЯНДИИ. . . . . . . . . . . . . . . . . 11

Гл а в а  3. НАЦИОНАЛЬНЫЙ РОМАНТИЗМ  

В ФИНЛЯНДИИ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

Гл а в а  4. ТВОРЧЕСТВО АЛЕКСИСА КИВИ. . . . . . . . . . . . . . . 31

Гл а в а  5. РЕАЛИЗМ В ФИНЛЯНДИИ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39

Гл а в а  6. НЕОРОМАНТИЗМ В ФИНЛЯНДИИ . . . . . . . . . . . . . 57

ПРОЕКТНЫЕ ЗАДАНИЯ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69

ЛИТЕРАТУРА. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72

Гл а в а  1. ФОЛЬКЛОР ФИНЛЯНДИИ

Задание 1. Прочитайте фрагмент о фольклоре Финляндии  

и составьте тезисный план.

Runoilijat eivät silloin voineet ikuistaa tuotteitaan paperille, vaan hei
dän oli talletettava ne yksinomaan muistin varaan. Nuo kirjoittamattomat 
luomukset olivat kuitenkin aivan samassa mielessä kirjallisuutta kuin ne 
tuotteet, joita me nyt luemme painettuina. Tavallaan vastasivat nykyjan 
kirjastoja hyvämuistiset runonlaulajat, jotka saattoivat säilyttää mielessään 
tavattoman määrän sekä toisilta oppimiaan että kenties itsekin sepittämiään runotuotteita. Vasta 1800-luvulta lähtien ryhdyttiin järjestelmällisesti 
keräämään talteen silloin jo häviämäisillään olevaa kansanperinettä. Mainittakoon, että suurimmalta muistin varassa säilyttäjältä, inkerilais-kannakselaiselta Larin Paraskelta saatiin 32 000 säettä, eli enemmän kuin koko 
Varsinais-Suomen tai Satakunnan tai Hämeen heimolta.

Alun perin yksityisten, eri aikoina eläneiden runoilijapersoonallisuuk
sien luomusket olivat siten muuttuneet suusta suuhun kulkien yhteisomaisuudeksi. Alkuperäiset tekijät unohdettiin, ja runojen kierrellessä niihin 
tuli lisäpiirteitä, samalla kun alkumuotoon kuuluneita kohtia unohtui tai 
jäi muusta syystä pois. Niin syntyi samasta tuotteesta montakin toisistaan 
enemmän tai vähemmän poikkeava toisintoa.

Runojen säilymistä muistissa edistivät muutamat seikat, jotka kuuluvat 

suomalaisen kansanrunouden yleisluonteeseen. Runot esitettiin laulamalla, jolloin yksinkertainen  sävel ja siihen liityvä säännöllinen, joskin vivahdusriskas rytmi — ns. kalevalanmitta — tukivat muistia. Laulamista 
säestettiin kanteleella. Vanhan runon mielessä pysymistä on edistänyt niin 
ikään pari sille tunnusomaista tyylipiirrettä, nimittäin alkusointu ja kerto 
(esimerkiksi: Vaka vanha Väinämöinen // Tietäjä iän ikuinen)

Runojen rakenne oli ilmeisesti alunperin selkeä, looginen ja selvästi 

hahmottuva. Runon kierrellessä ja saadessa lisäpirteitä sen rakenteessa 
kyllä tapahtui muutoksia, jolloin alkuperäinen lujuus usein hävisi. Monissa toisinnoissa ei voidakaan enää havaita niiden alkumuotoja. Joka 
tapauksessa on ilmeistä, että kansanrunous on pystynyt elämään vuosisatoja osaksi juuri runojen kiinteän rakenteen varassa.

Selkeästi on muinaisessa runoudessamme pysytetty myös erilaiset 

runolajit erillään toisistaan. Kertovat runot ovat säilyneet kertovassa 
muodossaan, lyyriset runot tunneaineksensa koossa pitäminä, loitsut 

maagisina tuotteina jne., toisiinsa sekoittumatta. Tämä lajipuhtaus on 
sekin auttanut runojen pysymistä mielessä. Vasta kun oppinut mies, Elias 
Lönnrot, ryhtyi 1800-luvun alkupuolella muiden perusteiden mukaan 
kokoonpanemaan kansanrunouden aineksista Kalevalaa, hän yhdisti toisiinsa perinteessä yhteenkuulumattomia ja toisilleen vieraita aineksia, 
esim. Sijoittamalla kertoviin runoihin lyyrisiä kothia ja loitsuja. Hän loi 
näistä keskenään erilaista aineksista yhtenäisen runomaailman. Se vastasi silloista kansallisromanttista käsitystä, ja noin vuosisadan ajan on 
suuri yleisö sen jälkeen erheellisesti luullut itse kansanrunouden olleen 
sillä tavalla yhtenäistä. Oikeutetusti on Lönnrotia nimitetty viimeksi runolaulajaksemme. Mutta hänen luomuksessaan on siinä määrin myös 
hänen oma leimansa, että sitä on voitu sanoa jopa Lönnrotin Kalevalaksi.

Suomalaisen kansanrunouden elinikä on pitkä, ja siinä on useita kehi
tyskerrostumia. Sen vanhimmat tuotteet ovat alkuisin jo ennen 1100-lukua 
vallinneelta pakanuuden ajalta. Kristinuskon tultua maahan runous säilyi 
ja lisääntyi katolisena keskiaikana saaden uusia kristillisiä piirteitä. Eikä 
uskonpuhdistuksen rinnalla tapahtunut painetun suomenkielisen kirjallisuuden syntyminenkään syrjäyttänyt, saati sammuttanut sitä muutaman vuosisataan. Vanha runo tosin väistyi sivilisaation tieltä, mutta se tapahtui hitaasti. Kuitenkin kansanrunous oli jo 1800-luvulla vain etsien tavattavissa. Ja 
vuoden 1900 tienoilla se katosi lopullisesti. Sen viimeiset jätteet oli silloin 
saatu talteen Itä- Suomesta sekä rajantakaisesta Karjalasta ja Inkeristä.

Kansanrunoutemme vanhinta kerrostumaa edustaa pakanuudenaikainen 

sankariepiikka. Siihen kuuluvat runot keskittyivät eri sankareiden ympärille. Kokonainen ryhmä on esim. Väinämöis-runoja. Uusin tutkimus 
otaksuu, että niiden keskushenkilö on alunperin ollut hurmostilaan kykenevä, loveen lankeava, väkevä tietäjä, ŝamaani. Eeppisten runojen rinnalla oli jo silloin  ehkä myös lyriikkaa, sananlasku-ja loitsurunoutta sekä 
satuja. Sankarirunouden vaihetta seurasi katolisen kirkon vaikutuksen 
alaisena legendarunouden kausi. Samanaikaisesti syntyi myös osaksi 
kansainvälistä ainesta sisältäviä, mutta suomalaisiin oloihin ja kansallisen 
luonteeseen muovautuneita ritarirunoja, jykeviä balladeja. Kuuluisin 
näistä balladesta on Elinan surma.

Kansanrunoutemme lyyriset luomukset ovat alkuaan olleet varsin 

lyhyitä. Ilmeisesti ne ovat noudattaneet esim.säemääräänsä nähden tarkkoja rakennelakeja. Mutta noissa kalevalanmittaisissa, muotokaavaltaan 
täsmällisissä tuotteissa runoilijat ovat pystyneet saamaan esille harvinaisen monipuolisen lyyrisen rikkauden. Kansarunoutemme lyriikka ei 

mitenkään jää varjoon epiikan rinnalla. Niin yksilöllisiä kuin eri runot 
ovatkin, voidaan niistä silti osoittaa eräitä yhtesiä, tyypillisiä perussäikeitä. Toistuva piirre on esim.laulajan läheinen suhde luontoon. Kaipuu, 
huoli ja murhe, onnen puute, orpouden tunne, yksinäisyys ja alakuloisuus 
antavat hyvin usein runoille niiden pohjaleiman (Soitto on suruista tehty, //
Murehista muovaeltu).

Mutta tämä tumma mollisävel ei suinkaan ole vanhan lyriikan ainoa 

puoli. Sen rinnalla esiintyy sekä rajua uhmaa että tyynen viisasta elämänasennetta, mutta myös puhdasta onnen iloa ja niin ikään huomattavan 
runsaasti huumoria ja satiiria.

Suomalainen maisema, suomalaisen talonpoikaiselämän arki ja juhla 

kaikkine yksityiskohtineen, aviosuhde, vanhan ja nuoren polven keskinäinen jännitys ja varsinkin miniän kova osa, isäntäväen ja palveluskunnan välinen juopa, mutta myös kylän yhteiset leikit, peimenessaolo ja 
erityisesti eränkäynti, kaikki nuo ja monet muut seikat heijastavat näissä 
runoissa entisajan elämää. Ja kuten aina aidossa lyriikassa, kuuluu näissäkin tuotteissa keskeisenä ihmissydämen persoonallinen ääni. Merkittävästi suurin osa lyyrisistä runoista on naisten laulamia. Mainittakoon 
varsin kehtolaulut, joissa suomalaisen kansanlyriikan tunneasteikko helisee kauniissa rikkaudessaan ja syvässä monipuolisuudessaan. Miesten 
runoista taas kuuluvat upeimpiin metsämiesten laulut, jotka monesti ovat 
loitsuja saaliin saamiseksi:

Ukko, kultainen kuningas,
Hopiainen hallitsija,
Ota kultainen kurikka
El vaskinen vasara,
Jolla korvet kolkuttelet,
Salot synkät sylkyttelet
Yhtenä kesäisnä yönä,
Ehtoyönä ensimmäistä.

(Unto Kupiainen.  

Suomen kirjallisuuden vaiheet, 1961)

Задание 2. На материале прочитанного текста выделите:
● основные черты финского фольклора;
● основные периоды развития фольклора в Финляндии;
● основные темы финского фольклора.

Задание 3. Прочитайте  краткие характеристики основных 

героев финской эпики. Используя дополнительные источники  
и материал текста, составьте презентации героев.

Kansanrunouden hahmoja.
Kansanrunouden keskeiset henkilöt ovat myytisiä hahmoja, maailman 

syntyyn vaikuttaneita alkuheeroksia ja siten jumalien kaltaisia. Esimerkiksi Väinämöis-runoissa näkyy koko muinaisen pohjoisen Euraasian 
alueella vaikuttanut samanismi. Väinämöinen hakee ammoin kuoleelta 
tietäjältä, Antero Vipuselta, puutuvia sanoja eli salaista tietoa käärmeen 
muotoon muuntautuneena.

Seuraavat luonnehdinnat perustuvat Suomen kansan vanhat ru- 

not — kokoelmissa julkaistuun alkuperäiseen kansanrunouteen. Näiden 
ja muiden hahmojen pohjalta Lönnrot loi 1800-luvulla Kalevalan sankarit.

Ilmatar eli Ilman impi, Ilman tyttö.
Myytisen alkuajan ensimmäinen olento. Hän tulee raskaaksi tuulesta 

ja synnyttää Väinämöisen. On myös kansanomainen vaivojen parantaja, 
joka kuuluu samaan luonnonolentojen tai Neitsyt Marian peitenimien 
sarjaan kuin esimerkiksi Päivätär ja Kuutar.

Ilmarinen eli Ilmari
Maailman alkuajan tapahtumiin osallistunut alkuheeros, seppä, joka 

on takonut taivaankannen ja valmistaa sammon. Kansanrunoissa Ilmarinen 
edustaa laajalti taivaanjumaluutta, ja hänessä henkilöityy rauhanomaisen, 
taidokkaan luomistyön arvostus.

Lemminkäinen
Vaarallisilla retkillä seikkaileva peloton hahmo. Lemminkäisen maa
gista mahtia osoittaa esimerkiksi kyky jouda käärmeolutta ja selviytyä 
tulisesta haudasta. Kun Lemminkäinen kuolee retkillään, hänen äitinsä 
lähtee pelastamaan häntä Tuonelan joesta; kansanrunoudessa yritys ei aina 
onnistu.

Pohjolan emäntä, Pohjan akka.
Vaarallista, kylmää ja pimeää merentakaista Pohjolaa hallitseva vanha 

nainen. Pohjolan emäntä on taitava ja itsenäinen. Hänellä on samanistisia 
kykyjä, ja siksi hän kykenee muuntautumaan eläimeen hahmoon.

Väinämöinen
Ilmarisen lailla maailman alkuajan luomistöihin osallistunut alkuhee
ros; vanha, mahtava tietäjä, samaani ja laulaja. Hahmossa yhdistyvät 
1) alkumeressä ajelehtiva loujajumala, 2) kanteleensoitollaan lumoava 

kulttuuriheeros, 3) Tuonelaan matkaava samaanisankari, joka kykenee 
vaihtamaan olomuotoaan, sekä 4) merinsankari ja epäonninen kosija.

(Kivijalka, 2005)

Задание 4. Прочитайте песню-легенду «Песнь Маталены»  

и ответьте на вопросы:

● Millainen on Mataleenan virren juoni?
● Millä tavoin tekstissä kerrotaan, että Mataleena on varakkaasta 

perheestä ja luonteeltaan meneväinen?

● Mikä on Mataleenan rikos?
● Mitä legendanomaisia piirteitä jounessa on?
● Mitä teksti kertoo keskiaikaisesta maailmankuvasta ja ihmisestä?
● Miten runossa näkyy kristinuskon vaikutus? Entä suomalaisuus?
● Millaisia kalevalaiselle runoudelle ominaisia tyylikeinoja runossa on?

Mataleenan virsi

Maatalena neito nuori
kauan se kotona kasvoi
kauan kasvoi, kauas kuului
tykönä hyvän isänsä,
kanssa armahan emonsa.
Palkin polki permannosta
hänen korkokengillänsä,
hirren kynnystä kulutti
hänen hienohelmallansa,
toisen hirren päänsä päältä
hänen  kultakruunullansa,
kultaisen rahin kulutti
astioita pestessänsä,
kulman pöydästä kulutti
hopiapäällä veitsellänsä.
Mataleena neito nuori
meni  vettä lähtehestä
kultakiulunen kädessä,
kultakorva kiulusessa.
Katseli kuvan sijoa:
“Oho minua neito parkaa!
Pois on muotoni muuttunut,

kaunis karvani kadonnut.
Eipä kiilä rintakiskot,
eikä hohda päähopeat
kuin kiilsi toisena kesänä,
vielä hohti mennä vuonna”.
Jeesus paimenna pajussa,
karjalaisna kaskimaissa:
“Annas vettä juodakseni!”
“Ei oo minulla astiata.”
“Pistäpäs pivosi täysi,
kahmaloises kanniskele!”
“Mitäs puhut Suomen sulha,
Suomen sulha, maiden orja,
isäni ikuinen paimen,
Ruotsin ruodoilla elänyt,
kalanpäillä kasvatettu?”
“Siis  mä lienen Suomen sulha,
Suomen sulha, maiden orja
isäsi ikuinen paimen,
Ruotsin ruodoilla elänyt,
kalanpäillä kasvatettu,
ellen mä elkias sanele.”
“Sanos kaikki, mitäs tiedät.”
“Kusas kolme poikalastas?
Yhden tuiskasit tulehen,
toisen vetkasit vetehen,
kolmannen kaivoit karkeesehen.
Sen kuin tuiskasit tulehen,
siit olis Ruotsissa riitari,
sen kuin vetkasit vetehen,
siit olis pappi paras tullut,
sen kuin kaivoit karkeesehen,
siit olis herra täällä maalla”.
Mataleena neito nuori
rupes vasta itkemähän.
Itki kiulun vettä täyteen,
Jeesuksen jalat peseepi,
hiuksillansa kuivaeli.
“Itsepäs lienet Herra Jeesus,

Kuin mun elkeni sanelit.
Pane minua, Herra Jeesus,
pane minua minkäs tahdot:
soihin, maihin portahiksi,
porttojen poljettavaksi,
joka tuulen tuikutella,
valkaisen vaikutella.
Pane minua, Herra Jeesus,
pane paikkaan minkäs tahdot:
silloiksi meren aalloille,
lahopuiksi lainehille,
joka tuulen turjotella
joka lainehen ladella.
Pane minut, Herra Jeesus, 
pane paikkaan minkäs tahdot:
tunge hiiliksi tulehen,
kekäleiksi valkiahan,
joka tuulen tuikutella
valkiaisen vaikutella”.

Задание 5. Прочитайте и переведите песню “Jos mun tuttuni 

tulisi”. Определите, какие приемы и средства художественной 
выразительности использованы в этом произведении. Найдите 
художественные переводы на русский язык (например, перевод 
В. Брюсова) и проанализируйте, как переводчики передали 
образность этой песни.

Jos mun tuttuni tulisi,
ennen nähtyni näkyisi,
sille kättä käppäjäisin,
vaikk ois käärme kämmenpäässä,

sille suuta suikkajaisin,
vaikk ois suu suden veressä,
siitä kaulahan kapuisin, 
vaikk ois kalma kaulan päällä,

vielä vierehen kävisin,
vaikk ois vierus verta täynnä.

Гл а в а  2. СРЕДНИЕ ВЕКА И ЭПОХА  

ПРОСВЕЩЕНИЯ В ЛИТЕРАТУРЕ ФИНЛЯНДИИ

Задание 1. Прочитайте стихотворение Ю. Каянуса “Etkös ole, 

ihmisparka”. Обсудите в парах, как стихотворение отражает,  
с одной стороны, дух средневековья, а с другой — настроения 
классицизма.

Yxi hengellinen weisu, josa tämän mailman catowainen meno 

edespannan

Etkös ole ihmis parca
aiwan arca,
Coscas itket ylen öitä,
Coscas suret suuttumatta,
puuttumatta,
Coucon mustan Murha-töitä.
-----Eikö cuulu cuolewia,
Catowia,
Paitzi Ihmis parcaisia?
Tuules, Tähdis, Taiwahalla,
Meres, Maalla,
Cuolewil on cumpania.

Mitä maasa Matelepi,
Käwelepi,
Maaxi muuttua pitäpi:
Mitä Puusa pijscuttapi, cuiscuttapi,
Puusta pudota pitäpi.

Lennä Lindu mingäs lennät,
et sä lennä
Cowan Cuoleman Käsistä;
Se se Linnun lendäwängi,
riendäwängi
Temma tuulettelemasta.